Vahvistetaan susirohkeutta ja susiarvostusta

Susi kuvattu Kuhmossa 2014, kiitos kuvasta Mika Ankkuri.

Harmaa susi mustavalkoisessa somessa

Susivihaa lietsovan kommentoinnin taustalla on usein todellista pelkoa, ja tämä tarttuu herkästi eteenpäin somessa. Pian pelkomme ei enää heijastelekaan meidän todellisia kokemuksia sudesta, vaan kylänmiehen kertomaa legendaa Korkeasaaresta siirretyistä susista. Ja näin, melkein meidän sitä täysin tiedostamatta, pelko pääsee kasvamaan ja ruokkimaan itse itseään.

Somekeskustelut ovat harvemmin toimiva keino muuttaa kenenkään ajatuksia. Päinvastoin kärkkäät keskustelut usein vaan voimistavat pitäytymistä omassa näkökulmassa, koska vastakkaisen osapuolen näkemys on helppo sivuuttaa. Valitettavasti itsepintaisten pelkojen lähelle on usein vaikea päästä järkipuhein ja faktojen avulla. Väittely somessa ei pelkoa poista, vaan pahimmillaan voimistaa sitä.

​Aiheesta ajankohtaisesti kuumana käyvä somekeskustelu kasvattaa kuilua kahden vastakkaisen näkökulman välille, kun ihmisten kokema pelko ei tule somessa kohdatuksi. Keskusteluissa pyritään herkästi osoittamaan toisen pelko perusteettomaksi ja epärealistiseksi. ”Eihän arkaa sutta tarvitse pelätä”, tämä hyvää tarkoittava tosiasia ei kuitenkaan tavoita todellista pelon kokemusta. Pelkäävä öyhöttäjä pitäytyy kannassaan vielä tiukemmin, koska viherpiiperot eivät vaan tajua. 

Eikö niitä susia vaan voisi ampua?

Kaikilla meillä on pelkoja. Peloilla on meille tärkeä merkitys, sillä ne pyrkivät pitämään meitä turvassa. Joskus kuitenkin pelkomme kasvavat todelliseen uhkaan nähden kohtuuttomiksi ja ne saattavat ottaa meistä yliotteen. Pelottavien asioiden välttely pahimmillaan kaventaa elämäämme ja voimistaa pelkoa entisestään. Voimakas pelko vaikeuttaa meidän päättelykykyä ja sumentaa herkästi harkintaa.

Erilaisten arvioiden mukaan sutta pelkää noin kolmannes suomalaisista. Pelkojen taustalla on usein vähäinen asiatieto susista, jolloin tuntematon suurpeto pelottaa. Joidenkin tutkijoiden mukaan osa susipeloista saattaa olla taustaltaan geneettistä. Meidän on usein vaikea tunnistaa milloin pelkomme on aiheellista ja mistä tämä tunnekokemus oikeastaan kumpuaa.

Ihmisten on vaikea sietää epävarmuutta, mikä johtaa usein pyrkimykseen kontrolloida epävarmaa tilannetta. Tämä kohtuuton ja epärealistinen tavoite herkästi vain voimistaa ahdistuksen ja pelon tunteita entisestään. Luontoa ei kuitenkaan koskaan onneksi voi saada täydellisesti meidän hallintaan. Susijahdilla ei hoideta kenenkään pelkoja, sen sijaan se voi pahimmillaan voimistaa niitä. Oli pelko sitten saanut alkunsa mistä tahansa, on niitä onneksi mahdollista helpottaa ja lievittää ilman väkivaltaa susia kohtaan.

Voimme pyrkiä elämään sujuvasti niin susien kuin omien pelkojen kanssa

Mitä jos emme yrittäisi päästä susista kokonaan eroon, vaan pyrkisimme helpottamaan pelkojamme muuten. Pelkoja ei tarvitse hävetä eikä pelot ole merkki heikkoudesta. Puhumalla kasvotusten pelosta, saamme siihen yleensä etäisyyttä ja huomaamme, ettei pelkoa tarvitse peitellä hyökkäävyydellä. Omasta susipelosta kannattaa puhua läheisten kanssa. Pelon tunnistaminen ja nimeäminen on ensimmäinen askel kohti rohkeampaa suhtautumista. Voi olla helpottavaa huomata, että monilla meistä on jokin pelko. Hakeudu puhumaan pelosta sellaisten läheisten kanssa ketkä ovat valmiita tukemaan ja kannustamaan sinua tavoiteessasi saavuttaa lisää rohkeutta. 

Ampumista rakentavampi ja toimivampi keino helpottaa omia pelkoja, on pelottavan asian kohtaaminen. Susi arkana eläimenä tuskin lähtee mukaan tähän altistusterapiaan, mutta suden voi kohdata luontodokumenteissa ja kirjallisuudessa. Ja pyrkiä tutustumaan laadukkaaseen susitietoon netissä. (Tekstin loppuun olen poiminut muutamia lukuvinkkejä).

Muista edetä sinulle sopivassa tahdissa. Jos kuvien katsominen tuntuu liian ahdistavalta, voit aloittaa asian käsittelyä mielikuvissasi tai työstää sitä kirjallisesti. Minkälaisia ajatuksia sinulla on sudesta? Epävarmuuden ja pelon tunteen säätelyä voi harjoitella erilaisten mielikuva- ja hengitysharjoitusten avulla. 

Susipelosta kohti susirohkeutta ja susivihasta kohti susiarvostusta

Oletko miettinyt mitä kaikkea hyötyä koituu, kun voitat susipelkosi? Kun emme jää kiinni ajatuksiimme pelottavista susista, voimme olla enemmän läsnä omassa elämässä ja voimme joustavasti keskittyä muihin asioihin. Tarpeemme ylläpitää luontoyhteyttä on teorioiden mukaan ajateltu olevan sisäsyntyistä. Susirohkeus vie meidät sinne missä meidän on hyvä olla. Hyvään luontosuhteeseen kuuluu myös luonnonvaraisten eläinten itseisarvon tunnustaminen ja sen hyväksyminen, että sudella on merkittävä asema ekosysteemissä. 

Suositeltavaa susiaiheista luettavaa: 
Laaksonen, M. & Huttu, H. (2013) Susi. Maahenki
Pulliainen, E. (2019) Suomalainen susi. Minerva Kustannus Oy. 
Takula, M. (2020) Susien mailla. Docendo
https://www.sll.fi/keski-suomi/luonto-ja-ymparisto/lajiensuojelu/susikin-mahtuu-maakunnan-metsiin/susi-riski-ja-vahinkovertailua-suomessa/ viitattu 27.1.2022
http://www.luontoliitto.fi/susiryhma/susitietoa/susipelko viitattu 27.1.2022
https://wwf.fi/elainlajit/susi/ viitattu 27.1.2022

Lähteitä: 
Grös, D. F., & Antony, M. M. (2006). The assessment and treatment of specific phobias: a review. Current psychiatry reports, 8(4), 298-303.
Gullone, E. (2000). The biophilia hypothesis and life in the 21st century: increasing mental health or increasing pathology?. Journal of happiness studies, 1(3), 293-322.
Kendler, K. S., Gardner, C. O., Annas, P., Neale, M. C., Eaves, L. J., & Lichtenstein, P. (2008). A longitudinal twin study of fears from middle childhood to early adulthood: evidence for a developmentally dynamic genome. Archives of General Psychiatry, 65(4), 421-429.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_omahoito/Documents/Altistus.pdf viitattu 27.1.2022

---