 Sain lauantai-iltana viestin, missä oli linkki Ylen artikkeliin: https://yle.fi/uutiset/3-11939130 Vaikka artikkeli käsittelikin yhtä lempiaiheistani, koirien hyvinvointia, se aiheutti minussa lähinnä ärsyyntymistä. Huomasin miettiväni mielessäni ”Voi ei, eikö tämä myllytys koskaan lopu”. Vaikka asia onkin todella tärkeä, omat reaktioni tähän suojelukohuun ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Tämä ristiriita liittyy kampanjan aiheuttamaan lieveilmiöön. Sillä nyt kampanjan myötä ollaan hyökätty isosti itselleni toista erittäin tärkeää teemaa, yksittäisten ihmisten hyvinvointia, vastaan. Sosiaalisesta mediasta on toistuvasti voinut lukea tyytymättömyydestä epäkohtien korjaamiseksi tehtyjä toimia kohtaan. Eettinen koulutus on koettu riittämättömäksi, kritisoidaan liittojen toimien tehottomuutta ja kauhistellaan yksittäisten harrastajien sanktioiden puutetta. Yhtäältä puhutaan väkivallan ja vaikenemisen kulttuurista, ja toisaalta jahdataan yksittäisiä ihmisiä ja halutaan tehdä heistä syntipukkeja. Mielestäni kumpikaan lähestymistapa (yksittäisten harrastajien tai koko harrastuksen leimaaminen) ei tarjoa meille rakentavia keinoja kehittää toimintaa. Ajankohtaisesti paljon esillä oleva jatkuva kritisointi ja epäkohtien listaaminen ei myöskään ole toimiva tapa tukea koirakoiden hyvinvointia. Jos ongelma on yksittäisiä harrastajia laajempi, ei vastuuta tapahtuneista tulisi individualisoida. Joidenkin harrastajien ja eläinten ystävien esittämät vaatimukset sanktioida epäeettisestä toiminnasta yksittäisiä ihmisiä tuntuu ulkopuolisen silmiin lähinnä julmalta ajojahdilta. Onneksi voimme sentään kokea lohtua siitä, että mahdollisten rikkomusten ja rikosten selvittely tapahtuu aivan muualla kuin somessa. Olisiko jo korkea aika alkaa soveltaa koirankoulutuksessa totuttuja tapoja myös meidän harrastajien välisessä yhteistyössä? Pyrittäisiin sujuvaan vuorovaikutukseen, iloiseen tekemiseen ja turvalliseen ilmapiiriin. Ollaan iloisia toisten onnistumisista, annetaan kiitosta jo tehdyistä muutoksista, mahdollistetaan riittävä aika oppimiselle eikä toistuvasti nosteta keskiöön virheitä. Samat lainalaisuudet kuitenkin pätevät niin meidän ihmisten kuin koirienkin kohdalla. Turvallisessa, iloisessa ja innostavassa ympäristössä on helpompi oppia, kokeilla uutta ja loistaa. Kun koiran kanssa harrastaminenkin alkaa tuntua väärältä Valtaosa harrastajista kohtelevat koiriaan oikeudenmukaisesti ja hyvin, ja kouluttavat koiriaan täysin ilman väkivaltaa. Nyt kuitenkin moni on kertonut kokevansa ahdistusta ja syyllisyyttä aivan tavallisesta koirankoulutuksesta. Joku on saattanut jopa pohtia miltä koiraa suuresti palkitseva vauhdikkaampi taisteluleikki saattaisi näyttää salavideolla, täysin kontekstistaan irroitettuna ja epämiellyttävästi tekstitettynä. Me puhumme paljon parhaan ystävämme hyvinvoinnista. Meillä on koiriemme kanssa yhteinen harrastus, yhteinen elämä, yhteinen perhe ja yhteinen (mielen)terveys. Avaimet koirien hyvinvointiin on pitkälti meillä ihmisillä. Samaan aikaan meillä on myös välilliset keinot heikentää koirien hyvinvointia. Olen ihmetellyt tätä jo aikaisemminkin, mutta miten ihmeessä me voimme kuvitella parantavamme koirien hyvinvointia hyökkäämällä niiden omistajien kimppuun. Ketään ei auta se, että uhkailemme yksittäistä harrastajaa, perhettä, työnantajaa tai yhteistyökumppaneita. Enkä ole huolissani ainoastaan syntipukiksi joutuvien henkilöiden hyvinvoinnista. Tiedetään, että toisten ihmisten kiusaaminen, haukkuminen ja negatiivinen puhe heikentävät tämänkaltaiseen toimintaan ryhtyvien omaa oloa entisestään. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kertoneet meille, että omistajien ja koirien stressitasot peilaavat toisiaan. Lisäämällä omistajien pahoinvointia lisäämme samalla aina myös koiran pahoinvointia. Ja nyt tuntuu siltä, että tämä aiheeltaan tärkeä kampanja ei ole onnistunut lisäämään vielä kenenkään hyvinvointia. ”Jos ihminen kertoo tarinansa, hän on jo muuttanut omaa toimintaansa. Hän ei kohtele enää niin omaa koiraansa. Sellaista ihmistä on turha ampua.” Muutokset vievät aikaa, niin yksilö- kuin toimintakulttuurin tasolla. Annetaan ihan kaikille mahdollisuus reflektoida tekojaan, pohtia harrastuksensa eettisyyttä ja sen merkityksiä. Tämänkaltainen itsetutkiskelu voi olla vaikeaa, jos turvallisuuden tunne puuttuu ja henkilö kokee pelkoa tai ahdistusta. Toivon hartaasti ettei me ammuttaisi enää ketään, ei viestintuojaa eikä virheen tehnyttä. Jokainen meistä on joskus toiminut väärin, jokainen on joskus tehnyt virheen tai mokannut. Muutosta parempaan ei tapahdu, jos hajoitetaan lisää, rikotaan palasiksi ja suljetaan ulkopuolelle. Juuri silloin kun on oikein pahasti mokannut ja voi pahoin, eniten auttavat ne ystävät ketkä pysyvät rinnalla ja hyväksyvät kaikkine virheineen, hyväksyvät toisen kokonaisena. Lähteitä: Höglin, A., Van Poucke, E., Katajamaa, R., Jensen, P., Theodorsson, E., & Roth, L. S. (2021). Long-term stress in dogs is related to the human–dog relationship and personality traits. Scientific Reports, 11(1), 1-9. Sukura, A., & Hänninen, M. L. (2016). One Health: ihmisten, eläinten ja ympäristön yhteinen terveys. Duodecim. Sundman, A. S., Van Poucke, E., Holm, A. C. S., Faresjö, Å., Theodorsson, E., Jensen, P., & Roth, L. S. (2019). Long-term stress levels are synchronized in dogs and their owners. Scientific reports, 9(1), 1-7. 
0 Comments
Leave a Reply. |